Helsingin kirjamessut 2018, eli kuinka pahasti kirjahamstraus voi lähteä lapasesta

Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna 25.–28.10. Nämä kirjamessut ovat olleet yksi vuoteni kohokohtia jo pienen iäisyyden, enkä tiedä yhtään monennettako kertaa olin tänä vuonna mukana messukävijänä. Tämä kerta oli kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että koskaan aiemmin en ollut lähtenyt messuille useampana kuin yhtenä päivänä per vuosi, mutta nyt olin paikalla sekä lauantaina että sunnuntaina. Minulla oli siis kaksi päivää aikaa kierrellä kustantamojen myyntiosastoja, antikvariaattipuolta ja salakavalia kahden euron kirjapöytiä – ja jos tuntee minua laisinkaan, niin lopputuloksen voikin jo arvata. En tiedä, voiko tätä enää kutsua onnistumiseksi vai onko kyseessä ehkä jo jonkunlainen epic fail, mutta kotiin päästyämme paljastui, että minä ja Taru olimme hankkineet messuilta itsellemme peräti 43 uutta kirjaa. (*

Neljäkymmentäkolme. Voi hyvät hyssykät.

Tavoistani poiketen kävin myös kuuntelemassa yhden ohjelman tänä vuonna. Tosin, myönnettäkööt, lähinnä siksi, että Taru oli tässä paneelissa esiintymässä. Moninaiset kirjailijat, moninaiset hahmot -paneelissa Maija Haavisto, O.E. Lönnberg ja Taru Luojola keskustelivat mm. siitä, millaisia asioita tulisi ottaa huomioon, kun kirjoittaa erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Keskustelu ehti sivuta montaa mielenkiintoista näkökohtaa ja esille nousi tärkeitä ja olennaisia asioita. Jäi sellainen olo, että puhuttavaa olisi riittänyt enemmänkin kuin mitä rajallinen ohjelma-aika antoi myöten.

Kirjasaaliin kerryttämisen ohella messureissuun mahtui muutakin:

• Ostamatta jääneitä kirjoja, jotka jäävät jäytämään sisintäni. Jostakin toisesta blogista luin, että joku oli löytänyt kahden euron laareista Anni Kytömäen Kultarinnan, joka oli hankintalistallani, mutta jota en etsinnöistäni huolimatta löytänyt mistään. Pahus! Eniten jäi kuitenkin harmittamaan antikvariaattipuolella vastaan tullut ihanuus, 1800-luvun loppupuoliskolla julkaistu kirja maailman suurista keksinnöistä, jossa oli esitelty yksityiskohtaisesti myös valokuvausta ja sen tekniikoita. Kävin hipelöimässä tätä kirjaa moneen otteeseen, mutta lopulta se jäi ostamatta hintalappunsa vuoksi. Harmistus ja keljutus!
• Läjä vanhoja valokuvia. Ilokseni kirjamessuilta voi löytää näitäkin keräilemiäni hienouksia. Tänäkin vuonna ostin nivaskan yli ~100 vuotta vanhoja valokuvia kokoelmani jatkeeksi.
• Väentungosahdinkoa. Voi hyvät hyssykät sitä ihmisten määrää! Olen sanonut tämän monesti aiemminkin, mutta sanonpahan taas: mahtavaa, että kirjamessut vetää yleisöä, mutta ääk ja kääk ja voih miten onkaan ikävää yrittää luovia eteenpäin läpitunkemattomassa ihmismassassa. Jotkin näytteilleasettajien osastot tuntuvat olevan suorastaan suunniteltuja siihen, että sinne jää jumiin, kun kapeilla käytävillä ei mahdu etenemään suuntaan eikä toiseen. No, itsepähän haluan vierailla kirjamessuilla, joten kai tämä on vain siedettävä…

Ennen kaikkea päällimmäiseksi jäi kokemus siitä, että tämä oli perin onnistunut kirjamessukerta. Ensi vuonna uusiksi!

*) Kymmenen näistä 43:sta kirjasta tarttui itse asiassa matkaan vanhemmiltani eikä kirjamessuilta (isäni oli perannut omaa kirjastoaan ja sanoi että saamme napata poistokasasta kaiken haluamamme), mutta laskettakoon nämä silti mukaan kokonaissaaliiseen. Samassa ääriään myöten täynnä olleessa matkalaukussahan ne joka tapauksessa raahattiin kotiin asti.