Bataranam! Tuo viidakon syleilemä eteläamerikkalainen pikkuvaltio, Hollannin entinen siirtomaa, jota pyörittää paahtavassa helteessä rehkivien bataranamilaisten lihasvoima. Villaristisen aatteen mukaisesti tuliaseet ja moottorit on Bataranamissa tyystin kielletty – nehän tunnetusti johtavat vain väkivaltaan ja suoranaiseen sotaan. Onneksi edes yksi maailmankolkka on näiden helvetinkoneiden vaikutuksista puhdistettu! Eläköön villarismi! Eläköön Bataranam, tuo valtioista hienoin – mitä nyt vallan kahvassa on diktaattori, jolta salainen puhdasoppisten villaristien puolue aikoo kaapata vallan, viidakosta kaikuu kiellettyjen moottoriajoneuvojen pärinä ja Bataranamin pääkaupungista avautuvan merinäköalan horisonttiin kerääntyy Yhdysvaltain sotalaivastoa…
Ei kaikki pinnat kireällä on vauhdikas, taitavasti kirjoitettu ja hauska esikoisromaani. Se edustaa genreltään satiiria ja vaihtoehtohistoriaa sekä velopunkkia, jonka voinee laskea esimerkiksi tunnetumman steampunk-genren lähisukulaiseksi. Siinä missä steampunkille tyypillistä ovat erilaiset höyryvoimalla toimivat vempeleet, velopunkin keskiössä ovat erilaiset lihasvoimalla liikutettavat härpättimet, kuten polkupyörät. Lisäksi tässä maailman ensimmäisessä velopunk-romaanissa korostuu punk-elementti ihan eri tavalla kuin missään minun lukemassani höyrypunk-tarinassa: Bataranamin maailma on railakkaan viurahtanut, anarkistinen ja anteeksipyytelemättömästi omanlaisensa.
Äärimmäisen värikäs ja monipuolinen hahmojoukko oli yksi suosikkiasioistani tässä kirjassa. Jo pelkästään päähenkilöistä löytyy todella monenlaisia piirteitä ja ominaisuuksia, ja kun mukaan lasketaan vielä pienemmässä roolissa olevat sivuhahmotkin, niin monimuotoisuutta ei totisesti puutu. Yksi selkeä ryhmä on kirjassa kuitenkin jätetty vähemmälle huomiolle, ja se ryhmä on miehet – kaikki tarinan keskeiset hahmot ovat naisia. Vaikka vauhdilla etenevässä tarinassa ei mennäkään kovin syvälle yksittäisiin hahmoihin, Bataranamin asukkaat ovat silti kaikki omia selkeitä persooniaan. Minua ilahdutti se, kuinka tarinan ”hyviksistä” löytyi arvelluttavia piirteitä ja vastaavasti taas ”pahisten” joukosta löytyi myös muita kuin läpeensä mätiä tyyppejä.
Oikea ja väärä ovat noin yleisesti ottaen aika häälyviä käsitteitä tämän kirjan maailmassa ja riippuvat pitkälti näkökulmahenkilöiden (ja lukijan!) tavasta katsoa maailmaa. Suosikkihahmoikseni kohosivat ainakin älykäs ja virkaintoinen varjelija Tereza ja moottorikapinallisten mekaanikko Jolanda, joka haluaisi vain rakentaa moottoreita eikä satuttaa ketään – ja toisaalta huomasin myös mieltyneeni esimerkiksi Bataranamin häikäilemättömään diktaattoriin presidenttiin Viuda Helleriin ja pitäneeni jopa Martasta, moottorikapinallisten joukon kovapäisimmästä räyhääjästä ja riidanhaastajasta, johon en oikeasti haluaisi törmätä ikinä kasvokkain.
Viiden näkökulmahenkilön kautta Bataranam avautuu lukijalle monelta eri kantilta ja heijastelee samalla vaihtoehtohistorian ulkopuolista todellisuutta, sillä tarina on tiiviisti kytköksissä meidän maailmaamme ja aikamme (sekä lähihistoriamme) ilmiöihin, kuten satiirilta sopii odottaakin. Ei kaikki pinnat kireällä muistuttaa minua lisäksi jollakin tapaa Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjasta: kummassakin käsitellään isoja, tärkeitä ja joskus kammottaviakin asioita oivaltavaan huumoriin verhottuna. Bataranamin huumori on ehkä asteen hirtehisempää kuin Pratchettillä, mutta yhtä kaikki nokkelaa ja toimivaa.
Kokonaisuutena Ei kaikki pinnat kireällä on runsas mutta ei rönsyilevä, samaan aikaan ”reikäpäinen” ja älykäs. Asiaa, tapahtumia, näkökulmia ja hahmoja riittää, mutta kokonaisuus on yhtenäinen ja taidokkaasti kasattu. Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin jatkoa tarinalle ja Bataranamin huikealle maailmalle – ja sitä pitäisi olla tulossa.
Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteesta tämä kirja täyttää ainakin kohdat 7 (kirja sijoittuu fiktiiviseen maahan tai maailmaan), 27 (kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta), 37 (kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni), 38 (kirjan kannessa on kulkuneuvo) ja 49 (vuonna 2018 julkaistu kirja).
Tuomioni:
= Pidin todella!
Kirjan tiedot:
Taru Luojola: Ei kaikki pinnat kireällä (Osuuskumma, 2018. 1. painos. 301 sivua.)
Ei kommentteja