Myönnän, että minulla oli heti alkuunsa tätä kirjaa kohtaan jonkunmoinen negatiivinen ennakkoasenne. Sen aiheutti niinkin vähäpätöinen seikka kuin se, että kirjaa on opuksen takakannessa luonnehdittu ”mangahenkiseksi”. Ehkä siinä on tietynlaiselle mangalle ominaista sisältöä sitten, mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ole sarjakuva (eikä maaginen teinityttöenergia liene kaiken mangan keskeinen sisältö), mangahenkiseksi tituleeraaminen tökkii. Lisäksi kirjan kannessa aivottomana retkottava sinihiuksisen pumpattavan barbaran irtopää on niin luotaantyöntävän ärsyttävä ilmestys, että lukemisen ajaksi maskeerasin sen piiloon post-it-lappusella, koska halusin kaikesta huolimatta antaa kirjalle mahdollisuuden, johon ei sisälly voimakas ärsyyntyminen heti kun edes vilkaisen sen suuntaan.
Tarinan alussa Cielin, Valkean noidan tyttären, on tarkoitus saada tulevaisuutensa määrittävä laulunsa laulujen peilistä. Cielistä odotetaan mahtavaa suurnoitaa, mutta laulujen peili pysyykin yllättäen tyhjänä – Cielillä ei ole laulua. Aiempi laulua vaille jäänyt noita oli vähällä tuhota koko noitien maailman tuhat vuotta aiemmin ennen kuin lähti ja vei auringon mennessään. Ymmärrettävästi noidat ovat sen jälkeen olleet lauluttomien suhteen lievästi sanottuna huolissaan, ja Ciel joutuu pakenemaan sielusiskonsa Lunen kanssa noitien maailmasta, josta he päätyvät Maahan ja Rehtorina tunnetun paimen-olennon suojiin taikakouluun, joka satunnaisesti matkustaa ajasta toiseen. Mukana on demonikissa, runsas ja ryöpsähtelevä multiversumi moninaisine olioineen ja sietämättömän vastenmielisiä kertakaikkisen hottiksia teinidudeja. Tarinassa käsitellään paitsi bylsiviä teinejä, myös esimerkiksi oman tien löytämistä ja oman kohtalon ottamista omiin käsiin.
Jo aivan alussa kiinnitin huomiota siihen, kuinka teksti on tulvillaan todella häiritsevän selkeitä anglismeja ja muita kieleen liittyviä kökköyksiä – jopa siinä määrin, että paikoitellen teksti muistutti enemmän heikkolaatuista käännöstä kuin Finlandia Junior -ehdokkaanakin ollutta ja suomeksi kirjoitettua teosta. Vähän väliä tuntui tulevan vastaan lauseita tai fraaseja, jotka olivat kuin suoraan sanasta sanaan englannista käännettyjä, ja tämän kehnouden vuoksi sain kiristellä hampaitani ja pyörittellä silmiäni tuon tuostakin.
Romantiikka ja rakkaus ovat tarinassa isossa roolissa, ja valitettavasti monille tämän kirjan romansseista tuntuu olevan ominaista se, että niihin liittyy olennaisesti jonkinasteinen painostaminen ja pakottaminen. Ihastuksen iholle tullaan lupaa kysymättä, piirityksen kohteen ärsyynnyksestä mutruuntuva suu on vain söpöä, kieltäytyminen on pelkkä haaste ryhtyä inttämään ja painostamaan, kunnes toisen mieli muuttuu. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua eroottista latausta, joka saa ihmisiltä monokkelin huurustumaan ja pöksyt tipahtamaan jalasta? Ainakaan tämän kirjan päähenkilöt eivät vaikuta ollenkaan vaivaantuneilta asiasta, vaikka saattavatkin hetken jaksaa teeskennellä vaikeasti saavutettavaa. Minua tämä toistuva asetelma kuitenkin tympi ja ärsytti. En yhtään jaksaisi näitä romanssikuvioita, joissa tällainen niljapitoinen painostusmeininki esitetään sellaisena kuin se olisi jotenkin tavoiteltavaa ja normi. Monet Kolmannen sisaren hahmoista tosin ovat sellaisia, että heille tällainen toiminta lienee hyvin luontevaa; Ciel esimerkiksi on söpöstä teininoitaolemuksestaan huolimatta melkoisen selkeä fuckboy, vaikkakin kuolailun ja kähminnän kohteena Maahan saapumisen jälkeen ovatkin teinipojat eivätkä -tytöt.
Kivoja ja mielenkiintoisia hahmoja löytyi onneksi myös, ja Kolmannessa sisaressa oli myös hienoja piirteitä. Paimeniksi kutsuttujen olentojen olomuoto ja tarkoitusperät kiehtoivat, samoin tarinan multiversumimaailma, jossa riittäisi pengottavaa pitkäksi aikaa. Pidin noitien laulusysteemistä ja siitä, kuinka tähän kaikkeen tuntuu liittyvän jotakin isompaa ja pahaenteistä. Pidin myös siitä, että hyvä-paha-akselilla oli lopulta paljon harmaata. Kokonaisuus parani selvästi loppua kohden, ja kohtasin ilokseni myös paikoitellen todella hienoa tekstiä.
Loppupuolen paremmuutta on kiittäminen siitä, että lopulta lukuelämys ei kokonaisuutena ollut niin huono kuin mitä aluksi pelkäsin. Kolmannen sisaren maailman mysteereistä osa jäänee pyörimään mielessä, mutta tuskin tulen lukeneeksi sarjan jatko-osia sitten kun niitä ilmestyy.
Helmet 2019 -lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 13 eli kotimainen lasten- tai nuortenkirja.
Tuomioni:
= Ei minun makuuni.
Kirjan tiedot:
Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat, #1) (Otava, 2018. 1. painos. 557 sivua.)
Ei kommentteja