Yleistä

Kirjahyllyjen järjestelyn ihanuudesta

Olen siitä kummallinen ihminen, että tykkään hirvittävästi asioiden järjestelemisestä. Minusta on valtavan riemastuttavaa keksiä uusia tapoja muodostaa asioista erilaisia ryhmiä tai kokonaisuuksia, joiden perusteella ne voi laittaa järjestykseen, ja yksiä järjestelyvimmani suosikkikohteita ovat tietysti kirjat. Sain päähäni kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa levittääkseni näin kirjahyllyjen järjestelyn ilosanomaa, ja jos joku löytää sepustusteni joukosta inspiraationkipinän tai uusia ideoita omien kirjojensa järjestelyyn, niin aina parempi.

Ennen kuin ryhdyn esittelemään villejä järjestelyideoitani ja -suunnitelmiani, lienee paikallaan luoda katsaus omien kirjahyllyjeni nykytilanteeseen. Viimeisimpien laskujen mukaan minulla ja vaimollani on runsaat 1000 kirjaa. Varsinaisia kirjahyllyjä on kaksi, joista toiseen on sijoitettu (lähes kaikki) kaunokirjallisuus, toiseen tietokirjat ja muu non-fiction (jolle en vielä tähän ikään menessä ole kuullut yhtä kattavaa ja kuvaavaa suomenkielistä termiä). Epäfiktiohyllymme jääköön toistaiseksi vaille sen tarkempaa esittelyä; keskittykäämme sen sijaan fiktiohyllyn saloihin.

Fiktiohyllymme on monen muuton kolhima lasiovinen ikeahökötys, josta tuntuu olevan mahdotonta saada sellaista kuvaa, jossa koko rotisko näkyisi kokonaisuudessaan edes jotenkin edustavasti. Hylly on jatkuvasti pinkeänään kirjoista – noin puolet kaikista kirjoistamme on kaunokirjallisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että fiktiohyllyymme on saatu mahtumaan noin 500 kirjaa. Tilan rajallisuudesta johtuen esimerkiksi runot ja näytelmät sekä ”hassunkieliset kirjat” (muut kuin suomen- tai englanninkieliset) ovat tosin saaneet siirtyä tietokirjahyllyn puolelle.

 

Pinkeältä näyttää.

Fiktiohyllyn hallittu kaaos

Ensi silmäyksellä fiktiohyllyssämme vaikuttaa vallitsevan lähinnä epäjärjestys. Miksi joidenkin sarjojen eri osat ovat eri paikoissa? Miksi aakkostus alkaa muutamaan otteeseen uudestaan A-kirjaimesta? Miksi noin monesta kirjasta sojottaa valkoinen lappu? Kaikelle on kuitenkin järjellinen selityksensä. Tällä hetkellä hylly on näet järjestetty sen mukaan, mitkä kirjat on luettu ja mitkä odottavat vielä luetuksi tulemista – ja kumpi on kirjan lukenut, minä vaiko vaimoni. Aivan ylimmällä rivillä on kirjat, jotka me molemmat olemme lukeneet ja jotka ainakin toinen meistä katsoo aiheelliseksi säilyttää. Seuraavana vuorossa ovat kirjat, jotka minä olen lukenut, mutta puoliskoni ei, sen jälkeen kirjat, joita minä en ole lukenut, mutta puoliskoni on, ja lopuksi kirjat, joita meistä kumpikaan ei ole vielä lukenut. Jokaisen näiden neljän ryhmän sisällä kirjat on vielä järjestetty aakkosjärjestykseen kirjailijan sukunimen mukaan.

Tämän hallitun kaaoksen tarkoituksena on helpottaa kirjavuoremme ”perkaamista” eli toisin sanoen auttaa poistamaan joukosta ne kirjat, joita ei ole tarpeen säilyttää omissa kokoelmissa. Tämä puolestaan tuo lisää tilaa uusille kirjahankinnoille. Säilytettävien ja kummankin lukemien kirjojen joukkoon tislautuvat vain ne kaikista parhaat, rakkaimmat ja tärkeimmät opukset – tai ainakin kaikki ne, jotka vähintään toinen meistä voi kuvitella haluavansa lukea joskus uudelleen. Tällä hetkellä tämä ryhmä on fiktiohyllyn neljästä ryhmästä vähälukuisin, mutta mitä enemmän luemme, sitä enemmän valiojoukkoon siirtyy kirjoja ja lukemattomien kirjojen määrä kutistuu suhteessa luettuihin.

Valkoiset lappuset ovat merkitsemässä kirjoja, jotka toinen on luettuaan todennut sellaisiksi, ettei niitä välttämättä tarvitse säilyttää. Jos minä tai vaimoni olemme eriävää mieltä kirjan makkelipinokohtalosta, eli toisen mielestä kirja kelpaa hyllyyn, niin kirja saa toki jäädä. Jos kirja ei ole kummankaan mieleen, se joutaa kiertoon. Eri kätevää!

 

Makkelipinoon päätymisen vaara häilyy merkittyjen kirjojen yllä. O-ou.

 

Tämän järjestelysysteemin ominaisuutena (tai miinuspuolena, miten sen haluaakaan nähdä) on se, että hyllyn järjestys elää jokaisen luetun kirjan myötä, kun kirjat siirtyvät paikasta toiseen. Järjestyksen ylläpito tietää siis kirjarivien liikuttelua paljon ja useasti. Toisaalta hankimme uusia kirjoja niin usein, että uudelleenjärjestely olisi joka tapauksessa pakollista vähän väliä, joten jako luettuihin ja lukemattomiin ei aiheuta lisätöitä.

Luetut–lukemattomat-jako on kuitenkin selkeästi vain välivaihe ennen jotakin uutta. Mitä tapahtuu sitten, kun luettujen ja säilytettävien osuus on kasvanut lukemattomien osuutta suuremmaksi?

 

Järjestelytapoja ja -suunnitelmia

Haaveilen päivästä, jolloin voin taas järjestää fiktiohyllymme genreittäin! Sitä ennen on lukemattomien kirjojen määrän kuitenkin kutistuttava sellaiseksi, etteivät ne enää vie ylivoimaisesti suurinta osaa koko hyllystä, ja vastaavasti luettujen ja säilytettävien osuuden on kasvettava niin paljon, että genreittäin järjestäminen on mielekästä. Jos luemme oikein ahkerasti, niin ehkä jonakin päivänä lukemattomat kirjat mahtuvat jonnekin omaan soppeensa viemästä tilaa Valikoituneilta ja Hyväksi Todetuilta teoksilta, joiden joukkoon ne mahdollisesti pääsevät siirtymään myöhemmin. Sitä odotellessa ei auta kuin unelmoida kaikista niistä tavoista, joilla tällaisen valiokirjaston voisi järjestää.

Eri tapoja kirjahyllyn järjestämiseen on tietysti lukuisia, ja jokaisella niistä on omat hyvät ja huonot puolensa, jotka eivät välttämättä ole samoja kaikkien kirjahyllynomistajien kannalta. Asioihin vaikuttavat olennaisesti ainakin käytössä oleva tila, kirjojen lukumäärä, se, millaisia kirjoja hyllystä löytyy, kirjahyllynomistajan esteettiset mieltymykset ja se, meneekö ulkoasu käytännöllisyyden edelle vai toisin päin. Jokaiselle kirjakokoelmalle lienee löydettävissä joku omanlaisensa ratkaisu, joka toimii juuri siinä tilassa, sille määrälle kirjoja ja sen nimenomaisen kokoelman omistajan käyttötarkoituksia palvelemaan.

Seuraavaksi lista muutamista mieleeni juolahtaneista tavoista järjestää kirjahylly. Olkaa hyvät:

  • Aakkosjärjestys on perinteinen ja kätevä. Koko kirjahyllyn järjestäminen pelkästään kirjailijan sukunimen perusteella ilman mitään muuta järjestelyperustetta voi kuitenkin käydä ankeaksi, jos kirjoja on paljon. Siksi aakkosjärjestys voikin hyvin olla vaikka vasta toissijainen järjestelyperuste: ensin kirjat on järjestetty vaikka genren perusteella, ja vasta sitten aakkosten mukaan.
  • Genreittäin järjestäminen toimii, jos järjestettävänä on selkeästi eri genren kirjoja, ja mielellään vielä useampia samoihin genreihin kuuluvia kirjoja. Ne kirjat, joille ei keksi mitään genreä tai jotka edustavat jotakin selkeää genreä ainoina laatuaan, voi vaikka koota samaan paikkaan jonkinlaiseen ”muut genret”-osioon.
  • Aiheittain järjestäminen. Jos sinulla on paljon kirjoja samoista aiheista, voi olla paikallaan järjestää kirjat aiheen mukaan. Poikkeaa genrejärjestyksestä siten, että aiheittain järjestettyihin ryhmiin mahtuu aivan mainiosti eri genrejen kirjoja, sillä kaikki samaa aihetta käsittelevät kirjat eivät tietenkään automaattisesti välttämättä edusta samaa genreä.
  • Aikajanajärjestys voi olla mielekäs, jos kokoelmissa on paljon klassikoita eri vuosisadoilta. Eri aikakauden (tai vaikka vuosisadan) kirjat voi järjestää omiin osioihinsa.
  • Värin ja muiden ulkoisten seikkojen mukaan järjestäminen. Tälläkin järjestelyperusteella on kai ansionsa, vaikka minun onkin äärimmäisen hankala kuvitella, että koskaan järjestäisin fiktiohyllyä esimerkiksi kirjojen selkämyksen värin perusteella (tai, vielä pahempaa, kääntäisin kaikkien kirjojen selkämykset seinää vasten, jotta lopputuloksena olisi ”harmoninen vaikutelma”. Puistatus!) Tällainen järjestely voi kuitenkin ehkä toimia joissakin tapauksissa tai joku voi hyvinkin olla kanssani eri mieltä järjestelysysteemin toimivuudesta, joten otin tämän kohdan mukaan listalle.
  • Kirjojen järjestäminen luettuihin ja lukemattomiin. Tämän järjestelytavan mainitsinkin jo aiemmin.

Eri järjestelytapoja on tietenkin mahdollista yhdistellä niin paljon kuin sielu sietää. Ainakin minun järjestelysysteemeissäni on havaittavissa selkeä ”hierarkinen rakenne”; jokin järjestelyperuste, jonka sisällä kirjat on järjestetty jonkin toisen perusteen mukaan, jonka sisällä vallitsee mahdollisesti vielä kolmas järjestelyperuste, jne. Esimerkki tällaisesta voisi olla vaikka jako luettuihin ja lukemattomiin, jotka on järjestetty erikseen genreittäin, jotka on vielä aakkostettu kirjailijan sukunimen mukaan.

 

Käytännön vinkit

Vielä muutama kokemuksen hyväksi osoittama käytännön vinkki kirjahyllyjen järjestelyyn, kas näin:

  • Suunnittele ennen kuin aloitat, jotta tiedät tarkasti mitä olet tekemässä. Muuten kaikki hankaloituu ja hidastuu huomattavasti.
  • Kun olet suunnitellut mieleisesi uuden järjestyksen, pinoa kirjat valitsemasi järjestyksen mukaisiin pinoihin ennen kuin ryhdyt laittamaan niitä hyllyyn. Näin toivottavasti vältyt siirtelemästä hyllyyn jo laittamiasi kirjoja uudestaan, kun jostain löytyykin vielä yksi kirja, jonka pitäisi mahtua juuri johonkin tiettyyn väliin. Kirjapinot kannattaa myös esimerkiksi aakkostaa (tai laittaa muuhun haluamaasi järjestykseen) jo ennen kuin ne nostaa hyllyyn.
  • Jos suinkin mahdollista, älä jätä kirjapinoja lojumaan lattioille tai pöydille vaikka väsähtäisit kesken kaiken, varsinkaan jos talouteesi kuuluu käveleviä tuhokoneita, esimerkiksi sellaisia kuin meidän norjalainen metsäpaperisilppurimme Tuikku. Tulisit katumaan sitä. Usko minua. Nosta pinot vaikka takaisin hyllyyn ja jatka sitten kun jaksat.
  • Edelliseen kohtaan liittyen: älä ryhdy järjestelytouhuun väsyneenä ja varaa järjestelyyn tarpeeksi aikaa. Muutoin koittaa tuho ja turmio.
Kirjojenjärjestelyn iloa! Vallitkoon kirjahyllyissänne paras mahdollinen järjestys.

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.